Minusta piti tulla äreä muija

Minusta piti tulla lentoemäntä ja tulkki. Kolmannella luokalla englanninopettaja Arja kehui kielipäätäni, ja kehu kihahti välittömästi hattuun. Meidän perheen lomat vietettiin lakkasoilla ja kirkkailla kalavesillä, minä ilmeisesti kaipasin vain lentokoneita ja kaukomaita.

Minusta piti tulla kirjailija. Seitsemännellä luokalla äidinkielenopettaja ylisti luovaa ilmaisuani ja mielikuvitustani. Tämäkin kehu kihahti välittömästi kupoliin. Aloitin noin neljäkymmentäseitsemän kertaa päiväkirjan kirjoittamisen, mutta en pitänyt mistään mitä kirjoitin.

Minusta piti tulla radiotoimittaja. Ysillä opinto-ohjaaja kysyi, että mikä sinua kiinnostaisi ja kerroin, että radio. Opo kertoi, että minusta tulisi erinomainen radiojuontaja. Näin jo itseni Radiomafian studiossa – minulla olisi parhaat läpät ja ylivertainen musamaku.

Minusta piti tulla puuseppä (en päässyt opiskelemaan radioviestintää, mutta pääsin Käsi- ja Taideteolliseen opiskelemaan puuartesaaniksi). Opinnot kiinnostivat, kunnes ne eivät enää kiinnostaneet, ja minusta ei tullut puuseppääkään.

Sitten minusta tuli graafinen suunnittelija ja ylioppilas, koska näin sattumalta lehti-ilmoituksen jälkihausta opintolinjalle.

Minusta piti tulla korkeasti koulutettu graafinen suunnittelija, ja aloin opiskella aikuispuolella. Kun töissä kerrottiin, että työsopimustani ei jatketa mutta voisin jatkaa laskuttavana freelancerina, minusta tuli yrittäjä. Viiden vuoden jälkeen amk-opinnot jäivät tauolle, kun työt maistuivat paremmalle kuin kouluhommat.

Minusta tuli myös työtön sivutoiminen yrittäjä. Sain kuulla työhaastattelussa, että entinen esimieheni oli kaikista maailman adjektiiveista kuvaillut minua sanalla äreä. Lähdin haastattelusta kotiin aika surullisena, koska minulle oli osoitettu jälleen uusi suunta: tästedes olisin siis äreä.

Sitten minulta kysyttiin, että olenko suorittaja. Ensin ajattelin, että olen minä joskus. Sitten tajusin, että en ole kyllä ikinä ollut. Olen aina ollut sellainen, jolle jonkun muun pitää näyttää suunta, muuten olen jäänyt paikoilleni polkemaan.

Viimeiset vuodet ovat olleet aikamoista itsetutkiskelun ja muutoksen aikaa. Omien kelojen kelaaminen ja ihanien yrittäjäystävieni kanssa asioista länkyttäminen ovat tuoneet valoa yhteen juttuun: jos elän muiden määrittelemää versiota minusta, en ikinä tavoita omaa potentiaaliani.

En sano enää minusta piti tulla, koska ei minusta pitänyt. Olo kevenee aika paljon, kun ymmärtää, että voi ihan itse valita suuntansa ja jättää taakseen muiden olettamukset. Minusta piti tulla äreä muija, että tajuaisin olla itselleni lempeä muija.

Tässä oli tämän blogin ensimmäinen kirjoitus. Tulen kirjoittelemaan täällä mm. seuraavista aiheista: työ ja yrittäminen, graafinen suunnittelu ja kuvittaminen, elämä ja diy. Tervetuloa HIMO-blogiin.