Kamalan arkinen graafikko

Skrollailin tyhjäpäisenä Facebookia, silmämunillani jo sellainen lasittunut kiilto ja virtsarakossa orastava paine. Pitäisi laittaa puhelin pois, nousta sohvalta ja suorittaa jotain hyvinvointia edistävää toimintaa, kuten esimerkiksi räpyttää silmiä ja käydä vessassa.

Kesken edestakaisen sormiliikkeeni jokin feedissä saa minut kuitenkin pysähtymään: se on mainos. ”Tule opiskelemaan graafista suunnittelua meidän kouluumme!”. Avaan mainoksen ja jokin tunteiden vuoristomyrsky viskaa minut miltei 20 vuoden taakse menneisyyteen, siihen hetkeen kun minä aloitin opiskeluni alalla.

Graafisen alan opinnoissa on imua

Muistan luokkakaverini joka oli todella hyvä piirtämään animehahmoja. Hän piirsi niitä jatkuvasti, ja oli selvää, että sekä piirtäminen että anime-kulttuuri olivat hänelle maailman tärkeimpiä asioita. Katselen mainoksen kuvakarusellia. Miltei jokaisen kuvan aihe liittyy kuvitukseen. Pala nousee kurkkuun ja ajattelen, että tämä mitä minulle nyt mainostetaan ei ole graafista suunnittelua.

Minä olin juntti enkä tiennyt alasta mitään. Tietokoneet ns. kiinnosteli.

Minä olin pikkukaupungin juntti kun aloitin opinnot, joten minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia koulusta. Olin vain onnellinen, että sain jonkun opiskelupaikan. Media-alakin vaikutti mielenkiintoiselta, varsinkin tietokoneet. En välittänyt maalaamisesta, ja kauhukseni ensimmäinen vuosi oli lähinnä piirtämistä ja maalaamista, värioppia ja teoriaa. Toinen vuosi oli jo mielenkiintoinen, koska opintojen painopiste siirtyi graafiseen suunnitteluun ja sen teoriaan, ohjelmien harjoitteluun ja työharjoitteluihin. En muista tippuiko luokkakaverini toisena vai kolmantena vuotena, mutta näin kuitenkin kävi.

Luokkakaverilleni oli ilmeisesti myyty graafikon opinnot sillä ajatuksella, että hän pääsisi piirtämään sielunsa kyllyydestä. 

Graafikko voi tietysti olla myös kuvittaja. Ja voit olla myös tosi taitava graafinen suunnittelija ilman mitään virallista koulutusta – netti on pullollaan resursseja, joista ammentaa oppia. Graafisen suunnittelijan ja kuvittajan työt ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, vaikka toimivatkin hyvin yhteen.

Esimerkiksi minun tapauksessani graafinen suunnittelu on enimmäkseen todella arkista tekemistä. Mainoksia, bannereita, esitteitä, taittoja, nettisivuja. Yrittäjänä vielä tarjousten kirjoittelua, joka voi olla todella raskasta hommaa. Laskujen maksamista ja kirjanpidon hoitoa. Tosi arkista. Ja työt mitä tehdään, tehdään jonkun toisen tahon mieltymysten mukaan, ei minun. Mutta niillä maksetaan asuntolainaa ja ostetaan koiranruokaa.

Alalle valmistuu joka vuosia uusia tekijöitä niin ammattikouluista, ammattikorkeakouluista kuin yliopistoistakin. Työpaikkoja ei oikeastaan ole eikä ole tulossakaan.

Mielestäni on todella vastuutonta myydä tätä meidän ammattiamme nuorille vääristyneillä mielikuvilla. Todellisia liekitysduuneja, joista innostuu niin että meinaa paskantaa housuunsa, on aika harvassa (niitäkin toki on, ja se on superkivaa). Ja tietysti on olemassa poikkeusyksilöitä, jotka yksinkertaisesti ovat vaan niin hyviä, että he voivat valita tarjotuista töistä vain ne itselleen mielekkäimmät. Helteen pehmittämillä aivoillani ajattelen, etten halua yhdenkään nuoren tipahtavan graafisen suunnittelun opinnoista sen takia, että heille on myyty jotain jota ei ole olemassa.

Alalle valmistuu joka vuosia uusia tekijöitä niin ammattikouluista, ammattikorkeakouluista kuin yliopistoistakin. Työpaikkoja ei oikeastaan ole eikä ole tulossakaan, kuten ammattibarometri tilanteen osoittaa täällä. Nuorille tarjotaan työllistymiseen kevytyrittäjyyttä ja yrittäjyyttä. Tähän tilanteeseen kun lisätään vielä epärealistiset odotukset itse töistä, joita pääset valmistumisen jälkeen tekemään, on tilanne aika lohduton.